maanantai 26. marraskuuta 2012

tuccaleuhotucsia


Hauskaa ajatella, että nyt vasta olen oppinut rakastamaan hiusteni laineilua. Itserakkaus jee. Ja koska voin, ihan vertailun vuoksi silloinen tukkarakkauskuva helmikuulta 2011. Kohta kaksi vuotta sitten.


lauantai 24. marraskuuta 2012

obsession syy


Niin. Perustettiin sitten kaverin kanssa meidän pari vuotta vanhalle, uudelleen herätetylle tarina-aivopiereskelylle oma blogi, Iankaikkinen. Ajattelin antaa teille mahdollisuuden stalkata meidän juttuja. Laitan tosin tuon blogin salasanan taa tässä muutaman päivän sisään, että on sitten lukijoita jos on, eikä sekään ole niin justiinsa.

Jes fantasiaa jes eeppisyyttä jes epäeläviä ja palavaa vihaa.

perjantai 23. marraskuuta 2012

obsessio

On melko raskasta innostua jostakin, kun se tarkoittaa myös sitä, että ruumis ei anna lupaa nukkua, vaan pitäisi tunnista ja vuorokaudesta toiseen olla sekaisin aiheesta. Viime yönä meitä makasi sängyssä kaksi unetonta, molemmilla oma obsessionsa kehittyneenä. Olen nukkunut ehkä kolme tuntia ja olo on sen mukainen. Kahdeksaksi kouluun, ei kestä onneksi kuin puolille päivin. En jaksanut meikata tai pestä hiuksia. Olisi jokin terminologiakoe, enkä pysty ajattelemaan muuta kuin pakkomiellettäni.


Spotify mainosti juuri Vain elämää -levyä ja pilasi Zen Café -putkeni ja nyt haluan haudata jonkun kaulaansa myöten hiekkaan. Ilman päätä. Tiesittekö, että esimerkiksi The Simsin vihreä kristalli on tilallinen komponentti. Ja pelimaailmaan upotetut kontrollit ovat diegeettisiä.


 

Visvalisoitu pelissä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

grumpy


Olen perin ikävystynyt.

torstai 15. marraskuuta 2012

kakka

Vituiksi tämäkin päivä meni. Opettaja piti aamulla meitä vartin koulussa ja vastasi hienovaraiseen kysymykseeni tekstiviestitiedottamisesta, että hän välttämättä halusi meidät kouluun antaakseen jonkun monisteen. Aha nice. Seuraava tunti olisi alkanut vasta puoli yksi, eikä kello ollut kymmentäkään ...joten paras ratkaisu oli lähteä päiväkaljalle koulun viereiseen räkälään. Jee.


Puoli kahdeltatoista luokkatoveri päättää kertoa ruokalassa, että seuraavatkin tunnit on peruttu. Ja mä olisin niin vain tahtonut nukkua, huoh. Painuin kotiin ja nukuin seuraavat kolme albumia Samuli Putron soidessa koneelta.

Olinpahan hurmaava zombie survival kit -paidassani ja sateen tekemillä kiharoilla.


buu

Olen syvästi pettynyt, kun vaivalla väsäämäni grumpy cat -favicon ei tahdo näkyä ainakaan mulla.

Kissalla on hepuli, ulkona sataa ja kaihtimien säätöpiuha on paras lelu koskaan. Mulla on keltainen sadetakki ja keltaiset kumpparit. Pitäisi lähteä ihan pian kouluun.

maanantai 12. marraskuuta 2012

bun




Vakavasti ylikasvanut sänki, tukka nutturalla ja syvää itserakkautta. Vetoan kuvien blurrisuuteen taiteellisena aspektina.

lauantai 10. marraskuuta 2012

jälkijunassa

Huomasin äsken, että joku on tehnyt mulle blogloviniin seuraus..asian. Hämmentävää. Mitä täällä tapahtuu. Miksi se on siellä ja miksi sitä kautta on kolme lukijaa. Eek.

perjantai 9. marraskuuta 2012

pommiin, nuku pommiin

Nähtävästi nukkumisesta on tullut mulle lievä ongelma. Kun sain vaivalla ähellettyä edellisessä postauksessa olleen piirroksen loppuun, kaaduin sänkyyn ja nukuin iloiset yksitoista tuntia. Koulu alkoi kahdeltatoista. Heräsin varttia vaille. Olin kolmea minuuttia ennen tunnin alkua luokassa, legendaarista.

Saattoi olla sama päivä kun piirsin noita, kun nukahdin valokuvauksen historian luennon lisäksi myös Dexteriä katsoessani. Ja tuo pommiinnukkuminen päälle. Nyt ajattelin mennä nukkumaan, kun ensin imuroin perunajauhot petarilta ja täkiltä ja laitan lakanat. Pikkukissalta lähti miehuus tänään ja kissaeläimellä tapahtui vähänniinku sänkyyn vahinko. Kaikesta mäkin kerron. Väsyttää niin paljon.

Mut siis. Mistä mun pitäisi kirjoittaa ollakseni kiinnostavampi?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

melee weapon: crossbow


Tällaisia kouluduuneja minä olen nyt pari iltaa yön pimeydessä piirtänyt. Kolmannenkin kun saisin vielä valmiiksi, niin pääsisin nukkumaan. En halua piirtää minkäänlaisia aseita enää koskaan.

tiistai 6. marraskuuta 2012

this is halloween


Halloween oli ja meni. Ostamani maskeerausvärit olivat kehuista huolimatta sitä mitä en halunnut. En enää koskaan luota siihen, mitä tiskin toisella puolella oleva sanoo. Oli silti hyvät bileet.

Nähtävästi kärsin ties kuinka monetta kuukautta syvästä epäkiinnostumisesta kirjoittamista kohtaan. En kyllä edes osaa kirjoittaa minäpersoonasta, liian henkilökohtaista. Sivusta katsominen on huomattavasti kivempaa.

 Raato istui koneella, pyyhkien välillä hiuksia pois silmiltään. Oikean käden etusormi naksuttaa maanisesti hiirtä klik-klik-klik-klik, pyyhkien tekstiä siniseksi ja pois. Välilehdet hyppivät facebookin, muutaman foorumin, blogien ja ties minkä random-sivujen kautta takaisin facebookiin, vältellen kouluasioiden tekemistä viimeiseen asti. Moodlen avaaminen on äärimmäisen suuri henkinen rasite, jossa vaanivat asiatekstin puuduttavat ja elämänhalun tukahduttavat lonkerot. Ainoa valonlähde on näytön valo ja työpöydän lamppu, muun asunnon ollessa pimeänä. Kissanpoika nukkuu kiipeilypuussa autuaan tietämättömänä siitä, että tämän miehisyys on olemassa enää kaksi päivää.

Punapäällä olisi ollut kahdestatoista asti aikaa tehdä kaikki ikävät asiat valmiiksi ennen treenejä, mutta ei. Järjellinen aivotoiminta heräilee hiljakseen vasta yhdeksän aikaan, kun pääsee takaisin kuluttamasta rullia. Sitten taas tulee valvottua liian myöhään ja Raato taas nukahtaa puoleksi tunniksi kesken luennon. Leffateatterissa tuntien pitäminen on petollista.