keskiviikko 29. elokuuta 2012

koti-ikävänpoisto ohjelma TUURI eiku

Olen taas sluibaillut koko kesän piirtämisestä (ja viimeiset pari vuotta), voisin ehkä ruveta pakottamaan itseni sarjakuvittamaan aina välillä. Jos saisin tuon piirtopöydän tutummaksi ja elävöittää kynänjälkeä. Hnngh.


4. päivä


Kuolen ehkä tänne. Yllä olotilani ja positiivisuusasteeni. Ihan itse piirsin.

maanantai 27. elokuuta 2012

paras aamunaloitus ikinä koskaan.

Kolme hurraahuutoa kuumeelle, kurkkukivulle ja syvälle itsesäälille. La-su välisenä yönä heräsin spontaaniin kurkkukipuun ja kirosin. Ensimmäinen syysflunssa tulossa.

Ehdin tänä yönä nukkua muutaman tunnin, kunnes heräsin tuskaisena ja hikisenä. Olin yllättäen nähnyt unta ylilämpöisestä saunasta. Vaikka hädissäni kiskoin kaikki mahdolliset ikkunat ovet ja ikkunat suihkutilasta ja saunatuvasta auki ja seisoin jäisen suihkun alla, mun oli sietämättömän kuuma. Siellä oli ulkonakin pakkasta ja kylmä, mutta ei auttanut. Tunnin makasin tärisin sängyssä, kunnes kello 5:55 H patisti minut kylmään suihkuun. Ensimmäistä kertaa tuli aihetta mahdollisuudelle istua kryokaapissa. Tältäkö niistä muistakin itsesäälilapsista tuntuu.

Hurmaava tunne, kun ei voi maata rauhassa, ihoon sattuu pelkkä kankaan tai oman ihon kosketus. Kurkkuun sattuu ja vituttaisi, jos ei olisi tätä kirjoittaessa olisi taas niin tukahduttava olo, ettei voi ajatella. Tarjoan siis teille lyhyen elämäni kuumeisimmat kappaleet, vaikka ettehän te pikku höpönassut niitä kuuntele.

 


perjantai 24. elokuuta 2012

alarm

Poljin tänään hakemaan Samuli Putron uuden levyn ja heittäydyin riehakkaaksi, ostin kirkkaanpunaisen huulipunan. Olen angstannut vuosikaudet kapeita huuliani, kuinka ei niihin sovi mikään korostus hyihyi. Olin ilmeisen väärässä. Aina tilaisuuden tullessa olen katsellut itseäni peilistä ja kaikista muistakin heijastavista pinnoista. Tunnen oloni ihastuttavaksi ja kovin tyttömäiseksi. Jalkoja tanssittaa Putroa kuunnellessa ja hymy on läsnä. Aurinko paistaa viimeisiä, puolinaisia kesäpäiviään, ennen kuin aamut muuttuvat kirpeiksi.


post scriptum: huulipunani tuoksuu kirsikalta. <3

maanantai 20. elokuuta 2012

voitokkaana nenä vinossa rb

Jopa oli hieno lauantai pelin ja jatkobileiden merkeissä. Vaikka pelimotivaatio oli nollissa vielä puolta tuntia ennen itse peliä, niin ensimmäisen jamin jälkeen nousi tunnelma kattoon ja muistin taas miksi raahauduin treeneihin - pelaamisen ilosta. Yksittäisten drillien toistaminen treeneissä puuduttaa ja tekee vain mieli sluibailla, onneksi kohta alkaa taas sunnuntaitreenit Haanojalla. ..eli ainut paikka, mikä on tarpeeksi iso koko radalle ja pääsee treeneissäkin pelaamaan.

Niin, siitä pelistä. Aluksi oli koko tapahtuma peruutusuhan alla, kun koko päiväksi oli luvattu sadekuuroja. Edes kahdelle eri säälaitokselle soittaminen ei auttanut varmentamiseen. Ei kuulemma voinut ennustaa. Jotain kuitenkin meni oikein, kun koko päivän paistoi aurinko vähän liiankin pilvettömältä taivaalta. Oli kuuma. Kouvola voitti Maailman reippaasti, 138-54. Mulla oli ihan tolkuttoman kivaa, vaikka kertaalleen kaaduin pahemmin ja polvisuoja luiskahti jälleen kerran säären puolelle ja nyt mulla on taas vaihteeksi polvi vereslihalla. Vakuuttavaa derbyvammailua, kun joudun nilkuttamaan tuon haavan takia. Mutta kun ottaa niin kipiää.. Ja vähän sain nenäänkin hittiä, mutta se ei tuntunut kauaa ja mustelmia en vaivaudu edes mainitsemaan.

Useamman alemman kaltaisen gonna hit ya down -kuvan jälkeen joudun toteamaan, että ehkä se paras blokkeri -palkinto oli ansaittu. Hih. Ai mää vai, en mä nyt niiin hyvä ole. Eiku. Vieläkin olen vähän iloisen hämillisen ylpeä.





Mikä demoninen ilme mulla on tuolla takana. Pretty one.
Ylemmät kuvat miinus meikän lollerokuva Henry Nieminen.


Ylemmässä kuvassa oikeasti tanssin pivottilinjalla, en tietääkseni haistele kainaloita. Pic Marko Niemelä.

Kun peli oli ohi, nakattiin kamat kasaan ja minun kaltaiset kermaperseet kävivät suihkussa ja söivät, ennen kuin valuttiin etkoille puistoon. Kun se koko päiväksi luvattu sade alkoi yhdeksältä, ihmiset luikkivat Kattiin ja siellä sitten krebattiin aamuyöhön. Oli ihastuttavaa, kiitos kaikki ihanat ihmiset.

 Pic Carlos.

lauantai 18. elokuuta 2012

KOUVOLA VS MAAILMA

Meidän pelaajakuvat tuli julkisuuteen eilen, kun ältsinmakeen upeen siistiä! Olen liekeissä, kuinka hienot kuvat ja pelaajanimet meillä on. Katsokaa! Nyt on hyvä lähteä Sarkolaan iltapäiväksi pelaamaan, kun käsiohjelmassakin on komeat pärstät esillä. Kerrankin ei tarvitse ajaa useampaa tuntia jonnekin, kun pelipaikka on muutaman kilometrin päässä kotoa. Ja jatkobileet vielä lähempänä.

perjantai 17. elokuuta 2012

kissoja ja wöyheniä

Rauhallisena, väsyneenä hetkenä keskellä harmainta päivää olisi ehkä hetki kirjoittaa. Tuntuu ihan siltä, että olisi ilta. H:n herätessä ysiltä töihin ei enää itsekään pysty jatkamaan unia. Ajantajuni heittää kuperkeikkaa ja mua väsyttää jo puoliltaöin. Tuntuu oudolta mennä ihmisten ajoissa nukkumaan. Koulukaan ei ala kuin vasta syyskuun alussa, ei mun tarvitsisi vielä opetella heräämään aikaisin.



Riesa nukkuu hiirimatollani ja kissi on pehmeä ja lämmin. Kävimme aamupäivällä ulkona kääntymässä, Riesasta sylini oli parempi paikka kuin nurmikko. Valjaat eivät ole missään vaiheessa poikaa pelottaneet, onneksi. Eikä Riesa näytä vihaavan mua, kun tulee lähelle ja kehrää, vaikka mä olinkin kamala ja kiusaan jollakin ulosmenolla. Hienosti muuten tukin blogini Riesa-asioilla, koska en muuallekaan kehtaa niin kamalasti päristä. Riina vetäisi muuten käkättimeen.



Niin, Jurassicistahan mun piti kirjoittaa. Haluaisin t-paidan, jossa lukee "Selvisin Jurassic-rockista hengissä." Oli muuten pirun kylmä, toisena yönä hajotti sen verran lujaa, että itku oli lähellä. Jos kylmyyttä ei lueta mukaan, oli helvetin hyvät bileet. Musta oli hienoa, että meidän leiri koostui puoliksi sellaisista ihmisistä, joita moikkailee, muttei ole ollut enempää tekemissä tai ei alun perinkään tuntenut. Nyt mulla on kasa kavereita lisää, jes.



Viikonloppu koostui katu-uskottavasti muumimusiikkien kuuntelusta leirillä ja muumeista puhumisesta, savusaippuakuplista, tajunnanräjäyttävän köyhistä puujaloista ja niillä mässäilystä, sekä jopa muutamalla keikalla käymisestä. Perjantaina en vaivautunut katsomaan kuin PMMP:n, jota en ollut koskaan aiemmin katsonut livenä lukuisista tilaisuuksista huolimatta. Hyvin ne vetivät. Toinen huomionarvoinen bändi oli Wöyh!, joka oli eeppisintä shittiä koskaan. Kahden biisin keikan lopuksi ilma tykitettiin täyteen wöyheniä, jotka tukkivat koko ilmatilan lavan edestä ja nousivat niiiiin korkealle. Wöyh!in keikan jälkeen elämäni on muuttunut radikaalisti ja olen liittynyt lahkoon eiku mitä vittua. Ei.


Sunnuntaina auringon iloisesti paistaessa pakattiin kamat ja raahauduttiin takaisin Kouvolaan/Tampereelle/Jyväskylään. Koska bileet eivät pääty koskaan, suihkussa käymisen ja parin tunnin päikkärien jälkeen puolet porukasta raahautui Kattiin ja jatkettiin siellä vielä vähän lisää omia bileitä.

Joo. Sitten kun olisi vielä kirjoitustaitoakin ilmaista itseään, niin olisi jees.

tiistai 14. elokuuta 2012

riesa raivorapula

Meille muutti yksi kappale pieniä kissanpoikia, Riesaksi häntä kutsuttakoon. Kuvanlaatu on huomattavan kehno, koska kamera ei pysy tuon villikon mukana.

Riesa on Kseyn pelastama loukkupentu kolmine sisaruksineen ja emonsa kanssa, muuta en tästä pentueesta oikein tiedäkään. Alun arkuuden jälkeen Riesasta on tässä jo parin tunnin aikana kehkeytynyt tomera pikkupoika, joka näyttää kohtuullisen daijulta hakatessaan ja säikkyessään lattialla lojuvaa narua.


Hän on niin kovin pieni ja mahtuu kämmenilleni istumaan. Äy äy. Voisin kohta vaihtaa blogini nimen enemmän hullua kissatätiä kuvaavaksi.


uninterestin stuff

Katsotaan, kauanko jaksan katsoa tätä ulkoasua. Taustasta en vieläkään pidä, otsikkoleiskasta kylläkin. Yhtään ei huvita kirjoittaa, edes Jurassicista. Mur. Mutta onpahan tukka taas hyvin.


perjantai 10. elokuuta 2012

tärkeää ilmoitusluontoista festariasiaa.

Sain juuri värjättyä hiusseni takaisin punaisiksi ja huomenna lähtee kymmenen reikä reikä juna Jurassic rockiin. Odotan innolla paleltumiskuolemaa, hyvää humalaa ja ehkä vähän sitä musiikkiakin voisi käydä kuuntelemassa.

ps. Onko kahdet sukkahousut parempi kuin farkut?

maanantai 6. elokuuta 2012

virallinen blogihaaste™

Jesses, Nelliina nakkasi mua haasteella. Ensimmäiseksi voisin taivastella, että tämä on melko ainutkertainen kokemus. Ikinä minua mistään olla haastettu. Vähäsen pelottaa, osaanko edes.

1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger
( the person who nominated them) set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag (nominate)
and create 11 questions for them to answer. 
Then they must go to their pages and let them know they were nominated! 
There are no tag backs!

Randomfaktat:
1. Teen satunnaisesti duunia huonekalufirman kotiinkuljetuksessa. Haba kiittää. Perjantaina tuli mm. raahattua sänky kuudenteen kerrokseen ja kaksi umpipuista vitriiniä ensimmäiseen kerrokseen, mikä vei tuplasti enemmän aikaa kuin edellä mainittu sänky. Sinä iltana itketti oma luuseriutensa.
2. Itsesensuurini on laskettu nyt väliaikaisesti näiden faktojen vuoksi.
3. Olen keräillyt viimeisen nelisen vuotta 80-luvun My little ponyja, joku +50 on kertynyt. Vain.
4. ..koska viimeisen puoli vuotta Monster High -nuket ovat vähänniinku menneet edelle. Ei niitäkään kuin ole viisi, eikä kovin montaa tule enää lisää.
5. Olen vanha nettiroolipelaaja since 04. Vieläkin kiinnostaisi, mutta ei ole seuraa. Muut ovat kasvaneet jo ylitse.
6. Chilini ovat jo punastuneet ja kerran poltin suuni, kun ajattelin "vähän kokeilla". Yleisöä oli riittävästi, ettei tarvinnut yksin olla tragikoominen.
7. En tykkää käyttää kotona housuja, porukoille mennessä ja ihmisten käydessä kylässä on lievästi inhottavaa pistää jotain päälle, etten esittelisi täydellistä persettäni aivan kaikille.
8. Katsottiin eilen H:n kanssa viisi jaksoa Game of Thronesin kakkoskautta putkeen. Vielä toiset viisi voisi tänään.
9. Tykkään kirjoittaa pitkiä, mukanokkelia lauseita ja värittää tekstejäni vuosiluvuilla ja numeroilla.
10. Riina on suurin verbaaliakrobatiaidolini.
11. Opiskelen pelialaa Kyamkissa.
Ja yksi ekstrarandom.
12. En lintsannut kertaakaan ala-aste viiva lukioaikana. Luistin koulusta ensimmäisen kerran viime syksynä, kun pääsin amkiin.
Daisyn kysymykset:
1. oletko tavoitteellinen ihminen?
En juurikaan, sluibaan siitä mistä aita on matalin.
2. mitä kivaa sinulle on sattunut tänään?
..pitää oikein erikseen miettiä. Öääh.. Oli helppo ja vain kolmituntinen päivä töissä.
3. salkkarit vai kaunarit?
En ole muuten koskaan katsonut salkkareita yhtäkään jaksoa. Pentuna katsoin kaunareita ihan vähäsen, koska äiti. Vastaus on Dexter.
4. jos sinulla olisi juuri nyt kädessäsi tennispallo, mitä tekisit sillä?
Puoli tuntia sitten olisin vastannut, että tunkenut nälissäni suuhuni. Nyt voisin vastata heittäväni sillä H:ta ihan vain siksi, että voin.
5. tiedätkö mikä rotvalli on?
Tiiän. Iik. ..kai. Jalkakäytävä?
6. lapsuutesi suurin idoli?
Isoveli. On se kyllä vieläkin, ei sillä. Ja se ei yhtään tykkää siitä, kun mä pidän sitä jalustallenostetun upeana ihmisenä. :D
7. kuvaile itseäsi yhdellä ainoalla sanalla, joka kertoo sinusta eniten?
Tajusin tämänkin sanan täydellisyyden viime viikolla. Olen perseilijä. Se, joka heittää paskimmat läpät ja jolle on kiva nauraa. Ja vihata, kun pieren ja röyhtäilen just niissä väärissä kohdissa.
8. kuinka angstinen teini olit/olet?
Huomattavan, hävettää vieläkin. 
9. missä olet tällä hetkellä?
Kotona Kouvolassa.
10. tärkein tekninen laitteesi?
Puoli vuotta vanha tietokoneeni. Tämä on mun opiskeluvälineeni, viihteeni, sosiaalisuuteni ja nykyään vain puolet elämästäni.
11. mitä haluaisit että kysyn sinulta?
 "Opastaisitko minut Kattiin?"
Meitsin ältsinmakeat kysymykset:
1. Tiedätkö Slender manin?
2. Miksi tämä kesä on ollut näin epäkesä?
3. Antaisitko minun käydä jääkaapillasi?
4. Juotko mielummin vettä vai mehua/limsaa janoosi?
5. Onko väkivalta hyväksyttyä missään tilanteessa?
6. Miksi Demi.fi viihdyttää?
7. Oletko useammin oikeassa vai väärässä?
8. Pelaatko mitään?
9. Millainen on hipsteri vuonna 2012?
10. Miksi kysymykseni ovat niin randomeja?
11. Onko sinulla salaisia katkeruuksia lapsuudesta?

Ja tuota.. Mie voisin haastaa Suvin, Riinan, Sallan ja Lindan, koska mulla ei oo oikeita kavereita, enkä mä kommentoi kenellekään meidän joukkueen ulkopuolelta. :---(

perjantai 3. elokuuta 2012

"you're mad! you think you're going to carry him to omnia?"


Tämä on ehkä kirjallisuuspostaus käydessäni viivytystaistelua suihkuun menemisestä ja sitä myöten ajatuksesta töistä kello puoli kolme.

Tarvitsisin uuden kirjahyllyn. Hitaasti, mutta varmasti kirjat täyttävät maailmaani. Nuorempana hain turvaa kirjaston kirjoista, mutta sydämeni särkyi joka kerta, kun lohtuni piti palauttaa. Nautin kirjoista välittömästi, kun kuusivuotiaana opin lukemaan. Nautin vieläkin. Jollain tasolla vihaan tietokonetta ja sieltä diipadaapalukemisen helppoutta. Koneelle jämähtää ja kallisarvoista kirjojenlukuaikaa jää välistä. Jos saisin joskus haalittua ensisijaiset rakkauteni kohteet hyllyyn, voisin keskittyä seuraaviin sarjoihin tai kirjailijoihin.


Sinällään huvittavaa, että isoveljelläni on ollut näinkin suuri vaikutus kirjalliseen elämääni. Jo ollessani ala-asteella broidilla oli tapana jättää meillä käydessään kirjojaan jäljessään ja minähän luin kaiken, mitä vastaan tuli. Terry Pratchett, Stephen King ja H.P. Lovecraft ovat jääneet pysyvästi elämääni - ja ne isoveljen jättämät kirjat. Takaisinhan hän ei ole niitä koskaan saanut, vaan siirtyivät minun muuttaessani mukanani Kouvolaan asti. Vanhimmat ovat olleet hyllyssäni sen kymmenen vuotta ja toivon, ettei hän tajua kaivata Lovecraftejaan. Harmittaa, kun Lovecraftin kirjallisuutta ei kerta kaikkiaan löydä mistään, tai ainakaan kohtuulliseen hintaan. Sitten kun vielä olisi joskus rahaa ostaa useampi kirja kuukaudessa, niin olisin onnellinen. Tai se uusi kirjahylly. Tämänhetkinen kirjojen lähteeni on tosiaan kirpparit, mikä ei kovin nopeaa hyllyntäyttymistä ole.

Olen myös suunnattoman kateellinen isoveljeni ja hänen avovaimonsa kirjahyl.. seinälle, joka on useamman metriä leveä. Vielä joskus minullakin tulee olemaan samanlainen määrä kirjoja. Onneksi maailmassa on riittävästi kirjoja, joita kehtaa pitää hyllyssä. Tai mitä nyt ihmiset pitävät kehtaamisena, joku saattaisi pitää fantasiakirjallisuutta vaivaannuttavana, haha. Pratchettin tuotannosta mulla on muuten tarkka lista koneella, mitä mulla on ja mitä ei. Tällä hetkellä olen noin puolessa välissä, toistakymmentä kirjaa löytyy. Myös Paul Kidbyn Discworld-artbook, joka on yksi suurimmista aarteistani. Toin sen ja seitsemän muuta kirjaa mukanani viime kesänä Dublinista.



Stephen Kinginkin koko suomennetun tuotannon Mustaa tornia lukuunottamatta olen lukenut, mutta omaan hyllyyn haaliminen on jäänyt jotenkin vähäiseksi. Ei löydy kuin seitsemän kirjaa. Lovecraftiakin vain neljä, joista yksi on Necronomicon, the best tales. Uutena tulokkaana kirjojen haalimiseen mulla on tosiaan tuo Dragonlance, vuosien tauon jälkeen. Kun muut katsovat televisiota tyhjentääkseen aivonsa, Dragonlance on mulle sopivan kevyttä luettavaa. Ei paljoa tarvitse rasittaa aivojaan, mutta viihdyttää.

Loppuun voisin laittaa yhden lempikuvistani. Lähteestä minulla ei ole mitään hajua, tuo on roikkunut koneellani muutamia vuosia. Nyt on ehkä myös hyvä tunnustaa oma bibliofiilisyytensä, koska vähän meinaa viisari väpättää täysien kirjahyllyjen ja kirjastojen katselusta.


torstai 2. elokuuta 2012

tämä on virallinen mainos


Kom hit, sanoi kuolema ruotsalaiselle.

epäpäivitys

Kun ei ole mitään, miksi päivittäisi. En osaa kirjoittaa elämästäni mielenkiintoisesti, vaikka tällä hetkellä mä olen tyytyväisempi kuin koskaan. Mä näytän mielestäni hyvältä ja siltä, miltä haluan. Mun on elämä on sitä, mitä haluan, enkä vaihtais pois. Silti ei huvita kertoa mistään kevyestä. Tai omalla naamalla.

En jaksa kertoa siitä, kuinka olin porukoilla käymässä ruhtinaalliset viisi päivää, kun H sai maanantain ja tiistain vapaaksi. En jaksa selittää, kuinka ihanaa oli päästä puusaunaan, vaikka joka kerta korpesikin, kun en itse saanut saunaa syttymään. Isi auttaa. En jaksa kertoa, kuinka käveltiin H:n kanssa Törnävänsaaressa, kun Provinssi on jo kadonnut maisemasta. Ei ole myöskään kiinnostavaa kertoa, kuinka otin kissa Rasasta noin miljoona kuvaa ihan vain eläimenkaipuuta lievittääkseni.

Siitä jaksan kertoa, että pääsin ratsastamaan 10v serkkutytön ponilla. Kuvia en kehtaa laittaa.

Pitäisi lähteä tulostamaan Sarkola-pelin julisteita.