perjantai 15. kesäkuuta 2012

Iä iä

Olen laiska ja vähän kopypastean fabosta.

Nyt Raato kertoo hienon tarinan hurjasta elämästään.
Lähdettiin tuossa päivällä viikingin kanssa prätkällä kivasti ajelemaan ja päädyttiin mökillä kääntymisen jälkeen Kotkaan Fantasiapeleihin. Siinä minä sitten itkin verisiä kyyneleitä kun ei ollut rahaa ostaa kaikkia Sandmaneja, joten tyydyin vain Cthulhu-artbookkiin. Sitten kivasti kassalle menin ja lukija sanoi että piip piip, kortti lukittu.
Raadon mielen valtaa muistikuva keskiviikosta Katin terassilla. Ei ollut puhelimen pinkoodi electronin tunnusluku ei. Mutta ei sitä nyt yhdeltä yöllä enää voi tajuta, kuuden tunnin ankaran siiderinlipittämisen jälkeen. Kortti lukossa ja asia on hyvä tajuta vasta pari päivää myöhemmin, kun ei ole ollut tarvetta aiemmin käyttää. No voi nyt perse ja Henkka kiltisti maksoi mun kirjan. Sitten vähän söin ragettispagettia kun päästiin takaisin ihmisten ilmoille, koska oopeen asiakaspalvelu oli puoli tuntia aiemmin mennyt kiinni. Sitten kivasti minulle etsittiin internetistä puhelinnumero vuodelta 2005 ja sitten hiiienosti sieltä vastattiin ja kiltti nuorimies kertoi, että kortin lukitus menee pois kun menee otolle ja kirjautuu siellä normaalisti.
Kivasti kaikki kävi ja nyt minä olen valmis lähtemään Kesäklassikkoon tyhjentämään tiliä. Hahaa.

Mut toi artbook. Luv. En tosin kestä näiden mun valokuvien taiteellista arvoa ja ylipäätänsä kuvallista laatua.

 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti