maanantai 31. joulukuuta 2012

raadolla on rasa riesa ja ronja

Oho, meille tuli toinen kissa. Hän on Ronja Ryövärintytär ja hän on hyvin villi. Hän kehrää hyvin lujasti ja hänellä on monta mustaa varvasta ja pari vaaleaa pikkupapua. Riesakin tulee toimeen, kakarat painivat kovasti ja Riesa näyttää jätiltä Ronjaan verrattuna. Tunnen oloni hyvin vastuulliseksi jäädessäni H:n kanssa uudeksivuodeksi kotiin kissalapsien kanssa. Onpahan edes jääkaapissa syötävää ja juotavaa.





keskiviikko 12. joulukuuta 2012

ei.



epäkiinnostunutta apatiaa.

maanantai 26. marraskuuta 2012

tuccaleuhotucsia


Hauskaa ajatella, että nyt vasta olen oppinut rakastamaan hiusteni laineilua. Itserakkaus jee. Ja koska voin, ihan vertailun vuoksi silloinen tukkarakkauskuva helmikuulta 2011. Kohta kaksi vuotta sitten.


lauantai 24. marraskuuta 2012

obsession syy


Niin. Perustettiin sitten kaverin kanssa meidän pari vuotta vanhalle, uudelleen herätetylle tarina-aivopiereskelylle oma blogi, Iankaikkinen. Ajattelin antaa teille mahdollisuuden stalkata meidän juttuja. Laitan tosin tuon blogin salasanan taa tässä muutaman päivän sisään, että on sitten lukijoita jos on, eikä sekään ole niin justiinsa.

Jes fantasiaa jes eeppisyyttä jes epäeläviä ja palavaa vihaa.

perjantai 23. marraskuuta 2012

obsessio

On melko raskasta innostua jostakin, kun se tarkoittaa myös sitä, että ruumis ei anna lupaa nukkua, vaan pitäisi tunnista ja vuorokaudesta toiseen olla sekaisin aiheesta. Viime yönä meitä makasi sängyssä kaksi unetonta, molemmilla oma obsessionsa kehittyneenä. Olen nukkunut ehkä kolme tuntia ja olo on sen mukainen. Kahdeksaksi kouluun, ei kestä onneksi kuin puolille päivin. En jaksanut meikata tai pestä hiuksia. Olisi jokin terminologiakoe, enkä pysty ajattelemaan muuta kuin pakkomiellettäni.


Spotify mainosti juuri Vain elämää -levyä ja pilasi Zen Café -putkeni ja nyt haluan haudata jonkun kaulaansa myöten hiekkaan. Ilman päätä. Tiesittekö, että esimerkiksi The Simsin vihreä kristalli on tilallinen komponentti. Ja pelimaailmaan upotetut kontrollit ovat diegeettisiä.


 

Visvalisoitu pelissä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

grumpy


Olen perin ikävystynyt.

torstai 15. marraskuuta 2012

kakka

Vituiksi tämäkin päivä meni. Opettaja piti aamulla meitä vartin koulussa ja vastasi hienovaraiseen kysymykseeni tekstiviestitiedottamisesta, että hän välttämättä halusi meidät kouluun antaakseen jonkun monisteen. Aha nice. Seuraava tunti olisi alkanut vasta puoli yksi, eikä kello ollut kymmentäkään ...joten paras ratkaisu oli lähteä päiväkaljalle koulun viereiseen räkälään. Jee.


Puoli kahdeltatoista luokkatoveri päättää kertoa ruokalassa, että seuraavatkin tunnit on peruttu. Ja mä olisin niin vain tahtonut nukkua, huoh. Painuin kotiin ja nukuin seuraavat kolme albumia Samuli Putron soidessa koneelta.

Olinpahan hurmaava zombie survival kit -paidassani ja sateen tekemillä kiharoilla.


buu

Olen syvästi pettynyt, kun vaivalla väsäämäni grumpy cat -favicon ei tahdo näkyä ainakaan mulla.

Kissalla on hepuli, ulkona sataa ja kaihtimien säätöpiuha on paras lelu koskaan. Mulla on keltainen sadetakki ja keltaiset kumpparit. Pitäisi lähteä ihan pian kouluun.

maanantai 12. marraskuuta 2012

bun




Vakavasti ylikasvanut sänki, tukka nutturalla ja syvää itserakkautta. Vetoan kuvien blurrisuuteen taiteellisena aspektina.

lauantai 10. marraskuuta 2012

jälkijunassa

Huomasin äsken, että joku on tehnyt mulle blogloviniin seuraus..asian. Hämmentävää. Mitä täällä tapahtuu. Miksi se on siellä ja miksi sitä kautta on kolme lukijaa. Eek.

perjantai 9. marraskuuta 2012

pommiin, nuku pommiin

Nähtävästi nukkumisesta on tullut mulle lievä ongelma. Kun sain vaivalla ähellettyä edellisessä postauksessa olleen piirroksen loppuun, kaaduin sänkyyn ja nukuin iloiset yksitoista tuntia. Koulu alkoi kahdeltatoista. Heräsin varttia vaille. Olin kolmea minuuttia ennen tunnin alkua luokassa, legendaarista.

Saattoi olla sama päivä kun piirsin noita, kun nukahdin valokuvauksen historian luennon lisäksi myös Dexteriä katsoessani. Ja tuo pommiinnukkuminen päälle. Nyt ajattelin mennä nukkumaan, kun ensin imuroin perunajauhot petarilta ja täkiltä ja laitan lakanat. Pikkukissalta lähti miehuus tänään ja kissaeläimellä tapahtui vähänniinku sänkyyn vahinko. Kaikesta mäkin kerron. Väsyttää niin paljon.

Mut siis. Mistä mun pitäisi kirjoittaa ollakseni kiinnostavampi?

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

melee weapon: crossbow


Tällaisia kouluduuneja minä olen nyt pari iltaa yön pimeydessä piirtänyt. Kolmannenkin kun saisin vielä valmiiksi, niin pääsisin nukkumaan. En halua piirtää minkäänlaisia aseita enää koskaan.

tiistai 6. marraskuuta 2012

this is halloween


Halloween oli ja meni. Ostamani maskeerausvärit olivat kehuista huolimatta sitä mitä en halunnut. En enää koskaan luota siihen, mitä tiskin toisella puolella oleva sanoo. Oli silti hyvät bileet.

Nähtävästi kärsin ties kuinka monetta kuukautta syvästä epäkiinnostumisesta kirjoittamista kohtaan. En kyllä edes osaa kirjoittaa minäpersoonasta, liian henkilökohtaista. Sivusta katsominen on huomattavasti kivempaa.

 Raato istui koneella, pyyhkien välillä hiuksia pois silmiltään. Oikean käden etusormi naksuttaa maanisesti hiirtä klik-klik-klik-klik, pyyhkien tekstiä siniseksi ja pois. Välilehdet hyppivät facebookin, muutaman foorumin, blogien ja ties minkä random-sivujen kautta takaisin facebookiin, vältellen kouluasioiden tekemistä viimeiseen asti. Moodlen avaaminen on äärimmäisen suuri henkinen rasite, jossa vaanivat asiatekstin puuduttavat ja elämänhalun tukahduttavat lonkerot. Ainoa valonlähde on näytön valo ja työpöydän lamppu, muun asunnon ollessa pimeänä. Kissanpoika nukkuu kiipeilypuussa autuaan tietämättömänä siitä, että tämän miehisyys on olemassa enää kaksi päivää.

Punapäällä olisi ollut kahdestatoista asti aikaa tehdä kaikki ikävät asiat valmiiksi ennen treenejä, mutta ei. Järjellinen aivotoiminta heräilee hiljakseen vasta yhdeksän aikaan, kun pääsee takaisin kuluttamasta rullia. Sitten taas tulee valvottua liian myöhään ja Raato taas nukahtaa puoleksi tunniksi kesken luennon. Leffateatterissa tuntien pitäminen on petollista.

tiistai 30. lokakuuta 2012

kissoja kissoja kissoja

Kävin vähän kotona kissaämmäilemässä syyslomalla. Pikkukissa kiusasi kovaa kollia, joka sanoo miu. Tuollainen valkoinen mammanpoika on jäänyt minulta porukoille. Musta perkele mahtuu vielä kirjahyllyn sisään.





Huomenna on halloweenbileet, joita en olekaan odottanut kuin joulua hitusen enemmän. Halloween on kaikessa amerikkalaisessa kaupallisuudessaan paras juhla ikinä. Minähän vastaanotan jokaisen tilaisuuden lähteä larppaamaan zombia mielihyvin. Saatoin myös vähänniinku ostaa neljänneslitran tekoverta ja lisää maskeerausvärejä. Maskeeraaminen on harrastus, jota saan toteuttaa liian harvoin. Raatomeikit, luv dem. Jostain mysteerisesti meidän pakastimeen on ilmestynyt luujääpalamuotti, minä en tiedä asiasta mitään. En harrasta spontaaneja mieliteko-ostoksia, joilla ei ole mitään tekemistä järjen tai tarpeen kanssa. Varsinkin, kun kyse on LUUJÄÄPALOISTA. Kuin siistit.


lauantai 27. lokakuuta 2012

yess we're building steam




Tällaisia asioita minä teen vapaa-ajalla. Larppaan parvekkeella ja maalaan vähän isompaa figua.

perjantai 19. lokakuuta 2012

luen, olen siis olemassa.

 



Olen kuunnellut maanisella tiiviydellä Queenia viimeiset ties kuinka monta päivää. Näitä hieman harmillisia jälkitajuamisia hyvän musiikin suhteen on tapahtunut aina silloin tällöin. Poikkeusta tekemättä tässäkin tapauksessa olen ottanut erehdystäni takaisin, ihan hyvin voi kuunnella koko hereilläoloaikansa saman artistin diskografiaa. 

Olen myös saanut palautettua kirjaston kirjat takaisin, en uskalla katsoa kuinka paljon on tullut myöhästymismaksuja. Aina sama juttu. Pitääkö mun olla näin vapaa sielu, ettei voi muistaa palauttaa kirjoja ajoissa. Ei kyllä vieläkään tarvitsisi mennä kirjastoon, kun näköjään kirjojeni lukemistahti on valahtanut saman kirjan aloittamiseen uusiksi, kun vuosi aiemmin unohti koko kirjan ja juonen.

lauantai 13. lokakuuta 2012

itserakkauteni


Suvi otti kuvan keimailijanaisesta. Jee syksy.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

henk. koht. kuistikkoylläri

Alustuksena voisin kertoa, että olin eilen kavereilla istumassa iltaa lautapelien parissa med H och Riesa. Meni myöhään, vielä kotiin palattua neljältä aamulla omassa sängyssä tuli puhuttua lapsuuden pihaleikeistä, ok. (riesa kulki hienosti valjaissa kilometrin matkan metsätietä, kuin koiran kanssa olisi mennyt.)

Nii. Olin kyllä menossa sunnuntaitreeneihin, mutta tajusin vasta puoli tuntia heräämiseni jälkeen kello 1300, että kyseessä on scrimmage. Aha kiva. Ei se mitään, oli kiva pelata kerrankin oikeasti ja cuttauskuninkuudestani huolimatta (en ole ikinä istunut noin paljoa boksissa) tuntui oma peli menneen ihan jees. OLI KIVAA KIITOS LAHTI KALLIO LAPPEENRANNAN BENCHI. <3

Yhden hienon tapahtuman haluan jakaa. Pääsin juuri boksista ja kuulin kun vastapuolella pelaavan meidän Einin huikkaavan Lindalle, että nyt jammeri tulee walli kasaan, pidetään sitä. Sitten mä vaan tuun takavasemmalta ja pistän molemmat kasaan ja jammeri kiitää ohi. Ähä. Eniten nauratti, kun Eini vielä totesi ääneen, että eipäs pidetäkään. Ähä ähä ähä. Tämä ei ole vahingoniloa, tämä on riemua hienosta elokuvallisesta hetkestä. <3

Kuvituksena hienosti kulkeva kissa.


tiistai 25. syyskuuta 2012

onni on








..uuden harrastuksen keksinyt kissalapsi.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

kajo


Harmaa, kelmeä valo on kaunista. Se kuuluu yleisesti sunnuntaihin ja maanantaihin ja sateisiin aamuihin. Olen mielissäni siitä, että hiukseni jo yltävät nololle nutturalle. Pitäisi myös siistiä pulisonkia, hyi mikä palkki. Vähemmän mielissäni olen siitä, että tuntuu tylsältä puhua seinälle.

Miksi en osaa kirjoittaa englanniksi yhtä luontevasti kuin suomeksi, en haluaisi änkyttää ja törmätä henkiseen seinään kouluasioita kirjoittaessa. Nytkään en vain pysty kirjoittamaan niin kuin haluaisin ja ahdistun tökeröstä kielenkäytöstäni. Minulle kävisi enemmän kuin hyvin, että voisin vain jatkaa normaalilla linjallani ja imeä kaiken itseeni. Puheen, kirjoituksen. En halua, ainakaan englanniksi, ilmaista itseäni ja mielipiteitäni. Voin kyllä lukea kirjoja sujuvasti ja katsella elokuvia ilman ongelmaa, mutta epätäydellisenä suunsa avaaminen on takkuavaa. Hiton suomalaisuus ja suomalainen epätäydellisyyden paljastamisen vaikeus.

lauantai 22. syyskuuta 2012

nörttiluola

Ei tämä ole esittelen teille kotini -postaus, tämä on tyhjään puhelimeni sisältöä julkisuuteen -postaus.


Ei ole mitään parempaa kuin datata miehen kanssa vierekkäin, parhaassa tapauksessa hakata jopa samaa peliä. Vasen on minun puoli, täytetty nukeilla, nenäliinoilla ja kirjoilla. Piirtopöytä on siirretty
kissalta turvaan. Tuo olohuoneen nurkka tunnetaan myös nimellä komentokeskus. Vahingossa kissakin tuli mätsättyä sisustukseen, mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Riesa on yön musta teleporttaajaninja.


Kirja ei ole huono, jos aloitustervehdys on tuo. Kouluhommia jes. Alhaalla autenttinen kuva siitä, kuinka makaa sängyllä ja kuvaa puhelimella, kun ei jaksa esim. nousta ja mennä suihkuun. Kunnollisen veronmaksajan larppaaminen on voimiavievää.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

radiohiljaisuus hetkellisesti ohi/ihastuksia

Rakastun kerta toisensa jälkeen syksyyn. Sitä, kun päivät ovat lämpimiä ja aurinkoisia ja sitä, kun illat kylmenevät hämäriksi ja utuisiksi. Jokusen päivää jatkunut taukoamaton sadekin on ihan tervetullut, vaikka hiukseni ovat kiharalla päivän toisesta ja kolmannesta suihkusta ja pyöräkin hajoaa alle. Puhumattakaan siitä, että siellä on tällä hetkellä yllättävän lämmin. Pahimmat kuurot tosin saavat hieman nihkeän vastaanoton ihan vain sen takia, että sateenropina peltistä ikkunalautaa vasten ei anna minun nukkua.

Rakastan sitä, miltä märkä asfaltti näyttää katulamppujen loisteessa.


Olen myös ihastunut kouluuni uudestaan, sen muratin peittämiin tiiliseiniin ja kotoisaan fiilikseen tietokoneluokissa. Syksy on alkanut helposti ja itseäni kiinnostavilla kursseilla. HTML5 & CSS, sydän. Ainuttakaan suomeksi käytyä kurssia ei tästä jaksosta löydy, mikä on jännästi saanut englannin ymmärtämiseni uudelle levelille. Pystyn sujuvasti sekä britti- että itävaltalaista aksenttia ilman, että minun tarvitsee keskittyä asiaan. Suurin henkilökohtainen hämmennyksen aihe on tosin se, että nykyään uskallan puhua yksittäisiä lauseita ääneenkin. Kah.


Hurraa kämäisille puhelinkuville.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

hajatelmia.

Tämä oli alun perin vain muistioon kirjoitettuja pätkiä, joiden ei pitänyt päätyä minnekään. Niin kuin ennen vanhaan. Jostain syystä en osaa kirjoittaa suoraan bloggeriin luontevasti, vaan alan henkisesti änkyttää. Lopuksi kissoja.

--

Illalla H opetti minua uudelleen kolmedeehen kolmedeeäsmaksilla. Olin puolessa vuodessa unohtanut
kaiken, mitä yhtenä yhtä pimeänä iltana kuin eilen minulle opetettiin. Hän loi ja kiersi ja hioi luontevasti monimutkaista robottiasiaa ja minä.. minä kokeilin, hakkasin control + z ja kokeilin uudestaan. Yritykseni alkoi näyttää haluamaltani vasta, kun H kertoi, mitä kannattaa tehdä. Lisää control zetaa ja halusin tehdä itse. Unohduin lukemaan internetissä asioita ja välillä vilkaisin, joko asiat olivat muotoutuneet itsekseen. Yllättäen eivät. Ehkä joskus teen tuon loppuun. Tai aloitan alusta. Pakko saada tuo ohjelma haltuun, ennen kuin sen kurssit alkavat koulussa. En halua toistaa samaa kuin Blenderin kanssa, ollessani se vajakkiurpo joka ei pysy opetuksen mukana eikä tajua mitään ja lopulta jää youtubeen fiilistelemään muumimusiikkeja, kun muut animoivat liekeissä.

--

Vielä viideltä aamulla makasimme sängyssä ja keskustelimme äkillisen muistikuvan innoittamana
Runescapesta. Piti erikseen ottaa puhelin yöpöydän virkaa toimittavalta jakkaralta ja käydä netistä
tarkastamassa, miltä vanha versio näyttikään. Ihanan kämäiseltä. H tiesi kertoa, että rune muuttui
kolmedeeksi 2006, mistä siitäkin on jo kauhian pitkä aika. Ja minä sentään pelasin sitä vielä
rumempaa pienen hetken vielä pidemmän aikaa sitten, pikkuveljen innostamana.

--
 
Tunsin oloni naurettavan elokuvalliseksi, kun puolialasti ajelin vapaalla kädellä H:n leikkurilla sivusiiliäni ja niskavillojani lyhyemmäksi. Onneksi mielikuvissani voin näyttää coolilta, enkä siltä löysältä nelisilmältä, jonka aamupörröiset hiukset hakeutuvat joka suuntaan tyvessä olevan blondauksen avittamana.

--

Suihkussa tunsin jotain.. irtoavan hiuksistani. Ensimmäistä kertaa käteeni jäi muutamia takkutupsuja, jotka eivät kestäneet värjäämistä. Yritän lohduttaa itseäni sillä, että tätä reuhkaa on niin paljon, etten ihan heti ole kaljuuntumassa. Tuntui silti pahalta. Syys on tullut ja rakastan jokaista hetkeä. Sitä, kun päivisin paistaa aurinko ja on lämmin ja sitä, kun illat ovat pimeitä ja sade ropisee ikkunalautoihin. Ensimmäistä kertaa hetkeen joudun taas ajattelemaan kynttilöiden turvallisempaa sijoitusta, ettei kissamaki polta itseään. Sekin tuntuu vain luontevalta, huolehtia tuollaisesta. Teetä menee enemmän kuin on terveellistä, eikä sekään haittaa yhtään. Haluaisin uuden vedenkeittimen. Sellaisen hyvännäköisen.

Itse asiassa olen vasta muutamia vuosia käyttänyt vedenkeitintä teeni lämmittämiseen. Hyvin pitkään hoidin asian vanhanaikaisesti, kattilalla ja liedellä.



keskiviikko 29. elokuuta 2012

koti-ikävänpoisto ohjelma TUURI eiku

Olen taas sluibaillut koko kesän piirtämisestä (ja viimeiset pari vuotta), voisin ehkä ruveta pakottamaan itseni sarjakuvittamaan aina välillä. Jos saisin tuon piirtopöydän tutummaksi ja elävöittää kynänjälkeä. Hnngh.


4. päivä


Kuolen ehkä tänne. Yllä olotilani ja positiivisuusasteeni. Ihan itse piirsin.

maanantai 27. elokuuta 2012

paras aamunaloitus ikinä koskaan.

Kolme hurraahuutoa kuumeelle, kurkkukivulle ja syvälle itsesäälille. La-su välisenä yönä heräsin spontaaniin kurkkukipuun ja kirosin. Ensimmäinen syysflunssa tulossa.

Ehdin tänä yönä nukkua muutaman tunnin, kunnes heräsin tuskaisena ja hikisenä. Olin yllättäen nähnyt unta ylilämpöisestä saunasta. Vaikka hädissäni kiskoin kaikki mahdolliset ikkunat ovet ja ikkunat suihkutilasta ja saunatuvasta auki ja seisoin jäisen suihkun alla, mun oli sietämättömän kuuma. Siellä oli ulkonakin pakkasta ja kylmä, mutta ei auttanut. Tunnin makasin tärisin sängyssä, kunnes kello 5:55 H patisti minut kylmään suihkuun. Ensimmäistä kertaa tuli aihetta mahdollisuudelle istua kryokaapissa. Tältäkö niistä muistakin itsesäälilapsista tuntuu.

Hurmaava tunne, kun ei voi maata rauhassa, ihoon sattuu pelkkä kankaan tai oman ihon kosketus. Kurkkuun sattuu ja vituttaisi, jos ei olisi tätä kirjoittaessa olisi taas niin tukahduttava olo, ettei voi ajatella. Tarjoan siis teille lyhyen elämäni kuumeisimmat kappaleet, vaikka ettehän te pikku höpönassut niitä kuuntele.

 


perjantai 24. elokuuta 2012

alarm

Poljin tänään hakemaan Samuli Putron uuden levyn ja heittäydyin riehakkaaksi, ostin kirkkaanpunaisen huulipunan. Olen angstannut vuosikaudet kapeita huuliani, kuinka ei niihin sovi mikään korostus hyihyi. Olin ilmeisen väärässä. Aina tilaisuuden tullessa olen katsellut itseäni peilistä ja kaikista muistakin heijastavista pinnoista. Tunnen oloni ihastuttavaksi ja kovin tyttömäiseksi. Jalkoja tanssittaa Putroa kuunnellessa ja hymy on läsnä. Aurinko paistaa viimeisiä, puolinaisia kesäpäiviään, ennen kuin aamut muuttuvat kirpeiksi.


post scriptum: huulipunani tuoksuu kirsikalta. <3

maanantai 20. elokuuta 2012

voitokkaana nenä vinossa rb

Jopa oli hieno lauantai pelin ja jatkobileiden merkeissä. Vaikka pelimotivaatio oli nollissa vielä puolta tuntia ennen itse peliä, niin ensimmäisen jamin jälkeen nousi tunnelma kattoon ja muistin taas miksi raahauduin treeneihin - pelaamisen ilosta. Yksittäisten drillien toistaminen treeneissä puuduttaa ja tekee vain mieli sluibailla, onneksi kohta alkaa taas sunnuntaitreenit Haanojalla. ..eli ainut paikka, mikä on tarpeeksi iso koko radalle ja pääsee treeneissäkin pelaamaan.

Niin, siitä pelistä. Aluksi oli koko tapahtuma peruutusuhan alla, kun koko päiväksi oli luvattu sadekuuroja. Edes kahdelle eri säälaitokselle soittaminen ei auttanut varmentamiseen. Ei kuulemma voinut ennustaa. Jotain kuitenkin meni oikein, kun koko päivän paistoi aurinko vähän liiankin pilvettömältä taivaalta. Oli kuuma. Kouvola voitti Maailman reippaasti, 138-54. Mulla oli ihan tolkuttoman kivaa, vaikka kertaalleen kaaduin pahemmin ja polvisuoja luiskahti jälleen kerran säären puolelle ja nyt mulla on taas vaihteeksi polvi vereslihalla. Vakuuttavaa derbyvammailua, kun joudun nilkuttamaan tuon haavan takia. Mutta kun ottaa niin kipiää.. Ja vähän sain nenäänkin hittiä, mutta se ei tuntunut kauaa ja mustelmia en vaivaudu edes mainitsemaan.

Useamman alemman kaltaisen gonna hit ya down -kuvan jälkeen joudun toteamaan, että ehkä se paras blokkeri -palkinto oli ansaittu. Hih. Ai mää vai, en mä nyt niiin hyvä ole. Eiku. Vieläkin olen vähän iloisen hämillisen ylpeä.





Mikä demoninen ilme mulla on tuolla takana. Pretty one.
Ylemmät kuvat miinus meikän lollerokuva Henry Nieminen.


Ylemmässä kuvassa oikeasti tanssin pivottilinjalla, en tietääkseni haistele kainaloita. Pic Marko Niemelä.

Kun peli oli ohi, nakattiin kamat kasaan ja minun kaltaiset kermaperseet kävivät suihkussa ja söivät, ennen kuin valuttiin etkoille puistoon. Kun se koko päiväksi luvattu sade alkoi yhdeksältä, ihmiset luikkivat Kattiin ja siellä sitten krebattiin aamuyöhön. Oli ihastuttavaa, kiitos kaikki ihanat ihmiset.

 Pic Carlos.

lauantai 18. elokuuta 2012

KOUVOLA VS MAAILMA

Meidän pelaajakuvat tuli julkisuuteen eilen, kun ältsinmakeen upeen siistiä! Olen liekeissä, kuinka hienot kuvat ja pelaajanimet meillä on. Katsokaa! Nyt on hyvä lähteä Sarkolaan iltapäiväksi pelaamaan, kun käsiohjelmassakin on komeat pärstät esillä. Kerrankin ei tarvitse ajaa useampaa tuntia jonnekin, kun pelipaikka on muutaman kilometrin päässä kotoa. Ja jatkobileet vielä lähempänä.

perjantai 17. elokuuta 2012

kissoja ja wöyheniä

Rauhallisena, väsyneenä hetkenä keskellä harmainta päivää olisi ehkä hetki kirjoittaa. Tuntuu ihan siltä, että olisi ilta. H:n herätessä ysiltä töihin ei enää itsekään pysty jatkamaan unia. Ajantajuni heittää kuperkeikkaa ja mua väsyttää jo puoliltaöin. Tuntuu oudolta mennä ihmisten ajoissa nukkumaan. Koulukaan ei ala kuin vasta syyskuun alussa, ei mun tarvitsisi vielä opetella heräämään aikaisin.



Riesa nukkuu hiirimatollani ja kissi on pehmeä ja lämmin. Kävimme aamupäivällä ulkona kääntymässä, Riesasta sylini oli parempi paikka kuin nurmikko. Valjaat eivät ole missään vaiheessa poikaa pelottaneet, onneksi. Eikä Riesa näytä vihaavan mua, kun tulee lähelle ja kehrää, vaikka mä olinkin kamala ja kiusaan jollakin ulosmenolla. Hienosti muuten tukin blogini Riesa-asioilla, koska en muuallekaan kehtaa niin kamalasti päristä. Riina vetäisi muuten käkättimeen.



Niin, Jurassicistahan mun piti kirjoittaa. Haluaisin t-paidan, jossa lukee "Selvisin Jurassic-rockista hengissä." Oli muuten pirun kylmä, toisena yönä hajotti sen verran lujaa, että itku oli lähellä. Jos kylmyyttä ei lueta mukaan, oli helvetin hyvät bileet. Musta oli hienoa, että meidän leiri koostui puoliksi sellaisista ihmisistä, joita moikkailee, muttei ole ollut enempää tekemissä tai ei alun perinkään tuntenut. Nyt mulla on kasa kavereita lisää, jes.



Viikonloppu koostui katu-uskottavasti muumimusiikkien kuuntelusta leirillä ja muumeista puhumisesta, savusaippuakuplista, tajunnanräjäyttävän köyhistä puujaloista ja niillä mässäilystä, sekä jopa muutamalla keikalla käymisestä. Perjantaina en vaivautunut katsomaan kuin PMMP:n, jota en ollut koskaan aiemmin katsonut livenä lukuisista tilaisuuksista huolimatta. Hyvin ne vetivät. Toinen huomionarvoinen bändi oli Wöyh!, joka oli eeppisintä shittiä koskaan. Kahden biisin keikan lopuksi ilma tykitettiin täyteen wöyheniä, jotka tukkivat koko ilmatilan lavan edestä ja nousivat niiiiin korkealle. Wöyh!in keikan jälkeen elämäni on muuttunut radikaalisti ja olen liittynyt lahkoon eiku mitä vittua. Ei.


Sunnuntaina auringon iloisesti paistaessa pakattiin kamat ja raahauduttiin takaisin Kouvolaan/Tampereelle/Jyväskylään. Koska bileet eivät pääty koskaan, suihkussa käymisen ja parin tunnin päikkärien jälkeen puolet porukasta raahautui Kattiin ja jatkettiin siellä vielä vähän lisää omia bileitä.

Joo. Sitten kun olisi vielä kirjoitustaitoakin ilmaista itseään, niin olisi jees.